seuraa sähköpostitse

torstai 22. syyskuuta 2016

Haluatteko lämmintä vai kylmää?

Kun muutimme tähän taloon, kuvittelimme, että lämmityskustannukset laskevat, sillä talossa on kaukolämpö. Vaan eipä niin käynytkään. Minulle on selvitetty, että lämpöä karkaa vanhojen, huonojen laitteiden vuoksi. Mieheni päätti laitattaa lämpöpumput sekä putiikkiin että kodin puolelle. Talvella sitä lämmitetään ja kesällä sieltä saadaan vilvoitusta.

Täksi aamuksi piti tyhjentää nurkkaus, johon laitetta suunnitellaan. Nyt on putiikin eteinen siis kaaoksen vallassa. Mutta kyllä meille silti vielä sekaan mahtuu!

Kun nyt kaikki nosteltiin pois, tarjoutui hyvä mahdollisuus kuvata uutuudet. Tilasin pitsejä paitsi omaan käyttöön, myös myytäväksi. Nyt meillä on pieni valikoima valkoista, luonnonvalkoista, mustaa ja punaista pitsiä. On joustavaa valkoista (Anelmaiset -polvareihin) sekä myös leveää joustavaa mustaa pitsiä.

Tietääköhän kukaan, mitä varten sitä tilasin?











Pellavasydämen Mervi





keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Syksyinen sukkalanka

Tänään on ihana aurinkoinen päivä - tai ainakin aamu! Tunnen oloni ihan "normaaliksi" ihmiseksi, kun olen noussut ylös jo seitsemän aikaan. Yleensähän nukun puoli kymmeneen, että just ja just ehdin ovet avaamaan kymmeneksi.

Täksi aamuksi oli ohjelmaa: Uudenkaupungin kivijalkayrittäjien aamukahvitilaisuus, jossa suunniteltiin Eu-hanketta "kivijalka kuntoon". Pellavasydänkin osallistuu tällaiseen ammattikorkeakoulun ja yrittäjien yhteiseen projektiin. Mukava nähdä, mitä hyötyä tällaisesta meille yrittäjille ilmaisesta hankkeesta on. Yhteismarkkinointia ja koulutusta ainakin luvassa.

Eilen saapui putiikkiin kaksi isoa pahvilootaa. Toinen oli täynnä lankoja ja toisessa oli kaikkea ihanaa pikkutavaraa. Sen esittelen myöhemmin.

Regian 6-säikeinen ihan uusi kuuden värin lajitelma on hyvin syksyinen, tummasävytteinen. Joukossa kuitenkin yksi poikkeus - haalea pastelli. Kaikki langat ovat liukuvärjättyä, mikä näkyy hyvin tehtaan lähettämässä mallisukassa. Tuossa sukassa on muuten kiva kantapää, haluaisin sen oppia!

Putiikki alkaa olla ääriään myöten täynnä. Varastotilojen puute on iso ongelma. Kun lankoja on siellä ja täällä, etsimiseen menee turhaa aikaa. Suunnitelmissa onkin purkaa kangaspuut pois ja laittaa tilalle pikkuhuone täyteen hyllykköjä.

Tässä siis tarjolla hiukan paksumpi sukkalanka, jota neulotaan 3-4 numeroisilla puikoilla. Vaikka tuo mallisukka onkin olemassa, sormet syyhyää silti tehdä oma koesukka. Ehdottomasti.

Löytyykö tästä sinulle mieluisaa väriä?








Pellavasydämen Mervi

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Minä-viestintää

Varoitus: tässä tulee ikävää tekstiä. Sellaista, josta aiemmin olen saanut moitteita. Jonkun lukijan mielestä en saisi kertoa asiakkaiden asioita. En itsekään tiedä asiakkaiden nimiä, eikä kuvauksestani kukaan pysty asiakasta tunnistamaan. Minä seison näiden sanojeni takana ja voin sanoa samat sanat suoraan asiakkaan edessä.

Ensin tilannepäivitystä: Viimeiset pari viikkoa ovat olleet hurjan työläitä. Liiankin. Meille tuli uusi harjoittelija, Tanja. Hän opettelee suomen kieltä. Tanjan lisäksi työssä jatkaa Arja, joka istuu päivät pääksytysten ompelukoneen äärellä ja yrittää kuroa kiinni korjausompeluiden sumaa. Nyt alkaa olla hyvällä mallilla. Pikkuruinen "ongelma" tässä järjestelyssä on se, että emme oikein hyvin mahdu molemmat ompelemaan, joten resurssit jäävät vähän tyhjäkäytölle minun osaltani.

Mutta ei silti, olen kyllä ollut muutoin täystyöllistetty. Esimerkkinä tiistaiaamu, kun avaamme oven viikonlopun jälkeen - maanantaina kun ovet on kiinni. Kymmeneltä avataan ovet ja samalla tulevat työntekijät ja henkilökohtainen avustajani ja usein useampikin asiakas. Minulla on aikamoinen työ "keksiä" kaikille jotain tehtävää. Yleensä olen huonosti organisoinut tämän tilanteen, eli en ole illalla suunnitellut valmiiksi.... Eikö ole hassua, että viikot ovat työläitä, vaikka minulla on ajoittain kolme apulaista! Totta puhuen voisin vain istua ja jaella ohjeita. Huomaan, etten ole enää yhtä joustava kuin nuorempana. Kaaoksenhallintani on rajoittunutta.

Korjausompelua tulee joka päivä ja siitä on muodostunut tälle syksylle lähes pääasiallinen tulonlähde.  Olenkin sanonut, että se on "varmaa rahaa". Jos ompelisimme tuotteita myyntiin, niiden kaupaksikäyminen ei ole koskaan varmaa, vaan tavara saattaa jäädä hyllyyn. Neulelankojen myynti on jokseenkin "jäissä", koska kauniit ilmat eivät kutsu sukankutojia.

Kun volyymi kasvaa, kasvaa myös feedback. Eli palautetta tulee enemmän. Myös sitä negatiivista. Yleensä meillä hämmästellään liian halpoja hintoja. Onhan se jotenkin noloa, että asiakas tarjoutuu maksamaan enemmän kuin pyydän? Mutta yksittäisiä tapauksia on niitäkin, joille hinta on liian kallis. Männä viikolla yhden korjaustyön hinnaksi laitoimme 26 euroa. Asiakas oli ilmoittanut maksaessaan, että "asiakassuhde päättyi tähän". Kuulemma toinen ompelija tekisi saman työn kympillä.

Lähetin hänelle tällaisen tekstiviestin: " Olen pahoillani, että palvelumme ei vastannut odotuksianne. Korjaustyö oli hankala ja aikaa siihen meni yli tunti. Ei ole mahdollista tehdä työtä kympillä, kun ompelijalle maksetaan palkkaa. Hyvää syksyä! toivoo Pellavasydämen Mervi."

Toinen asiakas vastasi tekstiviestiini soittamalla ja haukkui minut puhelimessa. Haukkui. Syyttä suotta. En tehnyt mitään väärin vaan yritin palvella mahdollisimman hyvin.

Tämä on se varsinainen asiani. Mietin nimittäin oikeaa toimintatapaa. Ja muuten: huomaan vähän väliä tässä vapaapäivinänikin miettiväni asiaa. Muutama vuosi sitten jouduin myös saman asiakkaan ryöpytettäväksi. Silloin pyytelin anteeksi ja jopa soittelin perään. Nyt ajattelin toimia toisin.

Miksi pyytelen anteeksi, jos en ole toiminut väärin? Selostin tämän tapauksen miehelleni. Hän kertoi työpaikkansa ohjeistuksesta. Heidän hallinnossaan  opetetaan nykyään, ettei tarvitse sietää asiakkaiden aiheetonta haukkumista. Tämä on linjassa sen kanssa, miten ajattelin itse toimia - eri asia on, uskallanko oikeasti. Aion sanoa, että koska en ole tehnyt mitään  väärin, asiakkaan käytös minua kohtaan tuntuu kohtuuttomalta. Tai jotenkin sinne päin... MINÄ  - VIESTINTÄÄ. Google tarjoaa asiasta esimerkiksi tällaista.

Näin aion toimia:
Teemme tilauksen niin hyvin kuin vain on mahdollista. Olen tilannut ympäri maakunnan tukkuliikkeistä kaiken sen värisen materiaalin, joten varmasti saamme korjaustyön tehtyä juuri asiakkaan haluamalla tavalla. Hintakin oli kuulemma kohtuuton, mutta ajattelin näyttää hänelle toisen ompelimon/ompelijoiden hinnaston, joiden mukaan meidän hintamme on todella edullinen.

En aio alentua kynnysmatoksi. Senkin uhalla, että tämä(kin) asiakassuhde päättyy.  Senkin uhalla, että kaupungilla joku kuulee Pellavasydämen huonosta palvelusta? Mutta onko se huonoa palvelua?

Mitä mieltä sinä olet?

Kerron myöhemmin, miten tässä oikeasti kävi. Ja vielä sellainen lisäys, että olemme saaneet jonkun ihan oikeasti aiheellisenkin moitteen. Työ on jouduttu tekemään uudelleen, paremmin.



Siinä Pellavasydän sijaitsee: kirkon takana, kadun kulmassa.              Pellavasydämen Mervi

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Ulkokuvauksia

Tänään oli niin hieno auringonpaiste ja muutoinkin kaunis alkusyksyn päivä, että käväsimme kuvaamassa villasukkia ulkona. Vielä ei ole pakkanen puraissut kesäkukkia.









 Pellavasydämen Mervi

maanantai 5. syyskuuta 2016

Vanhat villalangat poispoispois

Aikoinaan neuloin lähestulkoon pelkästään Novitan 7veljestä -langasta. Kun en paremmasta tiennyt. Ja vielä siitäkin taaksepäin tuo mainitsemani lanka oli minulle liian kallis, joten neuloin isoja neulepuseroita itselleni halvoista akryylilangoista. Muistan, että markka kerältä oli sopiva hinta. Eikähän noissa langoissa moittimista olisi ollutkaan, vieläkin on muutama pusero käytössä, vaikka ikää niillä on jo n. 30 vuotta!

Tilanne on tänäpäivänä aivan toinen.

Kun vierekkän on em. Novitan lanka ja vaikkapa sitä vastaava Tekstiiliteollisuuden Salla, on valinta aivan selvä. Salla on pehmeä ja "veljeslanka" tuntuu karhealta, jäykältä ja kovalta. Kun tiedän asianlaidan, en enää halua huonompilaatuisesta langasta neuloa mitään myyntiin. Mitä siis tehdä vanhoille langoille, joita on paaaaaljon?

Laitoin kaikki omat lankani kirppismyyntiin. Onhan sekin hassua, etten itse halua käyttää, mutta kuvittelen, että joku muu haluaa. Niin se vaan menee... Nyt meillä on putiikin edusta ollut jo monta viikkoa täynnä lankoja. Työlästä kyllä, joka aamu lankalaatikot nostetaan esille ja illalla pinotaan sisälle. Onneksi on avustajat!

Myynnissä on siis kaikenlaisia lankoja, ei vain sukkalankoja. Täysiä keriä, mutta vielä enemmän aloitettuja pikku keräsiä - oivia sukkien raidoiksi. Ihan pikkuruiset nyssykät saa ottaa ilmaiseksi. Muut maksavat kypin tai kaksi kilo. Yhden kerän hinta on siis korkeintaan kaksi euroa. Yleensä niitä saa alle euron.



Toisaalta tämä on seurausta siitä, että haluaisin kaikista myymistäni langoista jonkun näytteen. En kuitenkaan pysy "tahdissa mukana" sillä uusia lankoja tulee niin paljon. Edes kaikista sukkalangoista ei vielä ole esimerkkiä puhumattakaan kaikista muista.

Kolmanneksi on kyse tilanahtaudesta. Nuo omat, vanhat lankani ovat vieneet ison hyllykön verran tilaa työhuoneestani. Sitä tilaa tarvittaisiin kipeästi muuhun tarkoitukseen. Nyt on siis toiveena, että aina aloittaessani jonkun työn valitsen langan myymälän hyllystä. Tällä on toki seurauksensa hinnoitteluun. Mitä parempi ja hintavampi lanka, sen korkeampi hinta valmiille työlle tulee.

Vieläkin jää probleemaksi ne "jämälangat" - pikkuruiset nyttyrät, mistä ei edes vauvan sukkaa saa. ...

Onko muilla lankojen säilytysongelmia? Miten olet sen ratkaissut? 


Tässä vielä syksyinen kuva sukasta, joka on neulottu Tekstiiliteollisuuden Pallas-langasta

Pellavasydämen Mervi




sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Ontelokuteet vyyhdistä rullalle

Nyt on Lankava ottanut ison harppauksen. Tähän asti ontelokuteet ovat olleet vyyhdillä. Vaikka sen setviminen on paljon helpompaa kuin jonkun ohuen langan, on se kuitenkin vaatinut oman työvaiheensa. Itseäni ainakin harmittaa, jos ei jostain syystä pääse HETI työhön käsiksi. Kaikki esivalmistelut nostaa adrenaliinia.

Ontelokudettahan on kolmea erilaista - tai oikeastaan neljää, jos Esterikin otetaan huomioon. Levein ontelokude on Eko-ontelokude, keskimmäinen on nimeltään Lilli ja kaikkein ohuin on Mini-ontelokude. Esteri-kude on leveydeltään kuin Eko-kude, mutta on kokonaan keinokuitua.

Nyt Esteristä on tehty hiukan ohuempi kude, sen nimi on MINISTERI.


Ostin ison erän näitä rullalla olevia ontelokuteita, kaikkia värejä ei meiltä kuitenkaan vielä löydy. Jos meiltä ei löydy asiakkaan haluamaa paksuutta tai väriä, tilaan sitä. Lankava on nopea toimittamaan ja posti myös. Viimeistään ylihuomenna tavara on meillä, jos pääsen tilausta tekemään aamupäivästä.

Rullalla on eko-ontelokude ja mini-ontelokude - lilli ei ole vielä ainakaan rullalla. Mutta sitä löytyy kyllä vyyhtinä. Onhan näitä rullia paljon helpompi varastoida, esitellä ja varsinkin käyttää! Ja tällaisista eduista joutuu tietysti maksamaan, hinta on hiukan korkeampi. Meillä vyyhdit maksavat 15 €/ kg ja vyyhdissä on yleensä aika tarkkaan kilo. Rullat maksavat 19 € /kpl eli kilo.






Käytätkö sinä ontelokudetta? Mitäs tykkäät tästä uudistuksesta?

Oletko valmis maksamaan enemmän siitä, että kude on valmiiksi rullattu?

Pellavasydämen Mervi

lauantai 3. syyskuuta 2016

Prosessin hallintaa

Onpa ollut piiiitkä tauko. Elokuun ajan olen totutellut jakamaan työpäiväni Arjan kanssa. Tai tarkalleen ottaen puoli päivää. Hän tekee ensimmäisen kuukauden 4 tuntia päivässä, seuraavan kuun 6 tuntia ja lopuksi 8 tuntia päivässä, mikäli jaksaa. Hyvin meiltä yhteistyö sujuu, oikein mainiosti. Olemme samanlaisia temperamentiltamme, Arja kylläkin nopeampi liikkeissään. En tahdo perässä pysyä, niin vikkelästi se liikkuu ja touhuaa. Ja ompelee huolellisesti, tekee paljon parempaa jälkeä kuin minä. Mutta minähän en olekaan tähän hommaan kouluja käynyt. Nyt minulla on oiva tilaisuus saada oppia käytännössä. Puolin ja toisin vahvistamme toisiamme.

Tässä vauhdissa huomaan, etten jaksa. Normisti, yksin ollessani, pidän paljon taukoja, istuskelen ja tuijotan ruutua. Ensi viikolla tulee vielä vauhtia lisää, kun saamme kolmannen työkaverin. Pariksi, ehkä kolmeksi viikoksi, tulee Tanja harjoittelemaan lähinnä suomen kieltä. Siihen kun lisätään vielä henkilökohtainen avustajani, niin johan on soppa! Toivottavasti ei toteudu sanonta "mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa". Delegointitaitoni ovat kyllä lujilla. Päivät pitäisi suunnitella jo etukäteen.

Olemme täystyöllistettyjä korjausompelun kanssa. Sen lisäksi on ilmaantunut muutama teatteripuvustus. Omien tunikoiden tekeminen on pakosti jäänyt. Työmme on vaihtelevaa ja haastavaa. Hintoja on nyt pakko tarkistaa (ylöspäin), koska tavoitteena on ompelijan palkkaaminen. Tähän asti olen sanonut halpoja hintoja ihmetteleville, että "eläkeläisen aika on halpaa". Mutta onhan se kummallista, että tämän tästä asiakas korottaa hintaa, jonka ilmoitan. Tälläkin viikolla pyysin hihojen lyhentämisestä 12 euroa, mutta miesasiakas halusi maksaa 15 euroa. Tässäpä olikin takana dilemma: olin aiemminkin ottanut 12 euroa, miten nyt olisin enemmän pyytänyt? Noh, tätä hinnoittelua työstämme; kellotamme työaikaa ja teemme pysyvän hinnaston, jota ei tarvitse "pärstäkertoimen" mukaan lukea.

Paljon olen jo parantanut työtapoja. Varausvihko on auttanut muistamaan. En enää kirjoita tilauksia mihinkään muualle kuin tuohon vihkoon. Sitten ei tarvitse etsiä lippuja ja lappuja ja lehden kulmia, mihin olisin tilauksen kiireessä kirjoittanut. Unohdukset on näin saatu minimoitua.

Toinen parannus liittyy juurikin hinnoitteluun. Kun työ valmistuu, se laitetaan pussiin ja pussin päälle lappunen, jossa on hinta valmiina. Eipä tarvitse enää toistamiseen miettiä ja muistella, eikä toinen toiseltaan kysellä. Tällaisista pienistä asioista koostuu hyvä asiakaspalvelu ja oma työ helpottuu.

Olen ottanut tavaksi esitellä tehty työ asiakkaalle. Näin asiakas hyväksyy työnjäljen. Löysin muuten kätköistä itselleni kirjoittamani taulun: "Tee työ niin hyvin, että voit sen sentti sentiltä esitellä asiakkaalle. Jos et ehdi tehdä kunnollista työtä, älä edes aloita."

Saimme eilen kolme valtavaa pahvilaatikollista syksytuotteita. Eteiseen somistimme tällaisen nurkkauksen.


Kävi taas vanhanaikaisesti - kirjoitin ihan muuta mitä olin ajatellut. En juuri koskaan suunnittele valmiiksi mitä kirjoitan. Ainoastaan joku ajatus tai kuva siintää mielessäni. Tällä kertaa piti kertoa syksyn uutuuksista, joita putiikkiin saapui, mutta ajatus lähti harhailemaan. Otsikkokin piti siis muuttaa.

Niistä uutuuksista sitten seuraavalla kerralla.

Pellavasydämen Mervi