maanantai 17. heinäkuuta 2017

Yrittäjän vapaapäivä

Viime viikot - kuukaudet paremminkin - on ollut huonoa terveyttä. Painoa on tullut lisää, liikkuminen vähentynyt ja kivut kasvaneet lähes sietämättömiksi. Perjantaina iski polveeni joku kumma kipu. Ei sattunut istuessa, ei levossa, ei tunnustellessa eikä ihan hirveästi kävellessäkään kepin varassa. Mutta kun niveltä liikutteli, niin kylläpä vihlaisi. Piti siis kulkea varovasti kahdella kepilla ja asettaa vasen polvi tarkasti oikeaan asentoonsa.

Perjantaina kävin muissa asioissa lääkärissä ja hän vaan totesi siinä olevan nivelpussin tulehduksen. Lopulta ilmeisesti huomasi huoleni ja teki lähetteen röntgeniin, missä pääsinkin heti kuvaukseen. Tulokset kuulisin ensi viikon alussa soittamalla. Lauantai yksin putiikissa oli tuskaa ja aloin huolestua, että jospa siellä kuitenkin on  bakteeri, joka lähtee liikkeelle verenkiertoon ja muistiini tuli 2014 verenmyrkytys ja sen katastrofaaliset seuraukset.

Soitin päivystykseen, mikä olikin aikamoinen farssi. Vaikka soitan Uudenkaupungin sivuilta löytyneeseen yhteispäivystyksen numeroon, minulle soittaa kuitenkin nauha Turusta. Sitä blaablaata monella eri kielillä ja sitten sitä, että kaikki asiakaspalvelijamme ovat..... ja kun vihdoin joku vastaa, ja olen kertomassa tarinaani, häntä kiinnostaakin vain, mistä kunnasta olen. Soitto käännetään sitten tänne Uuteenkaupunkiin. JA _SE_ SAMA_LITANIA_ALKAA_ALUSTA. Turhaudun odottamiseen ja painan numeron 1, josta luvataan soittaa minulle! Se oli ainut kunnon neuvo - tehkää aina niin.

Ei kestänytkään kauan kun minulle soitettiin Turusta ja sain kertoa tarinani ja huoleni. Ystävällisesti minulle katsottiin aika Ugin päivystyksestä. Pääsin heti, kun olin sulkenut putiikin kahdelta. Otin mukaan käsityön ja kun kerroin, että voin hyvin, eikä istuessa satu, niin tietenkin KAIKKI POTILAAT ohjattiin ennen minua. Viimeisenä pääsin mukavalle lääkärille, joka lauleskellen otti potilaat vastaan. Minun polvea katsoessani hän tokaisi lempeästi: "Voi polviparkaa!"

Uhkasi punkteerata sen. Ei! Loppjen lopuksi kyllä! Kun valitin pelkääväni bakteereiden kulkeutumista sinne, sanoi tekevänsä sen huolellisesti, steriilisti. Tuossa toimenpiteessä ne bakteerit sitten menevät, jos ovat mennäkseen, outs! Kestin sen kyllä: ensin puudutettiin, sitten ei sattunutkaan, kun punkteerattiin pikkuisen nestettä ja perään laitettiin kortisonia. Kun crp oli alle 5 niin elimistössäni ei voinut olla bakteeritulehdusta ja nyt vaan toivon, että tuokaan toimenpide ei niitä aiheuttanut.

Ei auttanut kortisoni eikä mikään määrä särkylääkkeitä.

Aamulla olin kovin kipeä. Pääkin, joka ei enää nykyisin jyskytä, alkoi nyt kiusata. POlvi ihan varottava ja kaksilla kepeillä ehdottomasti piti liikkua. Liekö liian suuret särkylääkemäärät tehneet oloni huonoksi, oksennuttikin. Siitä huolimatta menimme katsomaan kummallista Kannu-Ukkoa - suuripuheista miljardööriä, joka kehuu omaisuuksillaan ja hurjilla tulevaisuuden suunnnitelmillaan. Minua kiehtoo hänen omituinen habituksensa. Onko se vain kuulijoiden viihdytystä (vailla pilkettä silmäkulmassa) vai onko se hoitoa vailla olevan miehen vääristynyttä suuruudenhulluutta. En tiedä, mutta se minua se kiinnostaa.

Kävimme vielä Kuusiston Annen kirpparilla, missä pääsee kiinni kesään maalaisympäristössä. Niinpä sainkin raittiinilmanmyrkytyksen ja ehkäpä auringonpistoksenkin, sillä olin entistä kipeämpi ja huonovointisempi. Loppupäivän vietin sängyssä peiton alla koko lailla kurjissa mietteissä.

Vähän tässä yritin löytää kivoja näkemiskohteita Naantalissa. Meillä on pienesti aikomus lähteä ensiviikolla päiväretkelle Naantaliin, mikäli minun kuntoni on lainkaan siinä kunnossa. Uskallan hiukan epäillä.

Hyvää tässä on se, että tykkään työstäni nykyisin entistä enemmän. Vaikka olenkin nyt kuntoni puolesta lähes pohjanoteerauksessa, olen mielissani, että huomenna alkaa työt. Kymmeneltä saapuu Arja-ompelija, avaa oven ja laittaa putiikin kuntoon. Samoihin aikoihin tulee henkilökohtainen avustajani, joka odottaa, mitä hommia hänelle "määrään". Minä saan istuskellä toimistopöydän ääressä ja toimia parhaani mukaan, että meillä kaikilla olisi kivaa, olisi töitä ja ennenkaikkea - asiakkaat tulisivat parhaalla mahdollisella tavalla hoidettua!

Vaan sitä ennen pitäisi siirtyä sänkyyn, koittaa löytää vähiten kivulias makuuasento ja saada unenpäästä kiinni. Elämälle kiitos, että selvisin tästä päivästä ja turvallisin, uteliain mielin odotan huomista.

Pellavasydämen MErvi

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Essu

Meillä on tällä hetkellä ihanteellinen työtilanne. Ehdimme tekemään korjausompelut saman päivän aikana, valmistamaan uutta myytävää ja mikä parasta: välillä tyhjennämme "keskeneräisiä ompeluksia" -laatikoita. Tiedättehän ne ufot, mitä on aloitettu, mutta syystä tai toisesta on siirrytty joko mukavampaan tai kiireellisempään työhön.

Siitä laatikosta löysimme kivan yllätyksen! Työessu, jossa on etu- ja takakappaleet yhdistetty nauhoilla. Tästä tulee todennäköisesti meille kauan suunniteltu työessu.


Tämä essu on ompelija-Arjalle tismalleen sopiva ja "istuu kuin pörö suojalumessa", kuten äitini tapasi sanoa.

Monipuolinen malli, josta voi tehdä erilaisia versioita lähes juhlakäytöstä maalarin suojavaatteeksi asti. Kangasta ja koristelua vaihtamalla tyyli muuttuu toiseksi. Myös kiinnityssysteemiä voi vaihdella. Tässä uniikissa kappaleessa on nauhat, jotka voi solmia sivulle tai taakse. Nauhojen sijaan voisi laittaa myös napit tai tarrat.



Yläkuvassa toiset nauhat on jätetty roikkumaan sivulle, ne voisi toki solmia eteen, joko essun alla tai päällä. Alakuvassa nauhat on solmittu sivuille.




Vielä romanttisemman tästä essusta saisi, jos pitsiä laittaisi myös helmaan. Tai sitten kaikki rimpsut  voi jättää pois ja vaikka painaa yrityksen logon.

Mitäs tykkäät?
Minun sormeni syyhyää valmistaa monta erilaista versiota....

Pellavasydämen Mervi


tiistai 11. heinäkuuta 2017

Makramee

Seitsemänkymmentäluvulla tehtiin makrameesolmeilulla ainakin amppeleita ja kasseja. Nyt tämä työtapa on tullut takaisin. Näinhän ne menevät - sykleissä - paitsi muoti, myös käsityöideat. Huomasin, että Marimekkokin myy tänä kesänä makrameekasseja.

Ohjeen mukaan tämä pikkutyö on kotimainen versio solmeilusta eli FRANSU.


Itseni tuntien - en ole hyvä pikkutarkassa työskentelyssä, enkä hahmota hyvin solmujen suuntia -  pyysin Tanjaa tekemään malliksi kaksi pikkuryijyä, valkoisen ja mustan. Solmeilu on helpoin tehdä roikkuvassa asennossa (siis työ, ei tekijä). Alla olevassa kuvassa myyjäharjoittelijamme Tanja ja tekeillä oleva miniryijy:


Tanja on kesän ajan lomalla. Näin hän pääsee käymään kotimaassaan Bulgariassa, näkee sukulaisiaan ja voi puhua omaa äidinkieltään. Elokuussa hän tulee takaisin ja jatkaa työssäoppimista.


Valitsimme yläreunaan laitettavaksi kuivunutta pajunvartta n. 30 cm. Solmeilu tehdään suoraan tähän. Lankana joku muu olisi ollut napakampi, mutta kun nämä kerät odottivat pääsyä kokeiltavaksi:



Tämä lanka on siis hiukan liian pehmeää,  napakka moppilanka voisi olla helpompi työstää. Kivan näköistä tämä silti on. Mistään narusta en lähtisi ryijyä tekemään, vaikka kassiin se hyvin sopisikin. Meidän molemmat ryijyt ovat nyt näyteikkunalla, joten en saanut mustasta oikein hyvää kuvaa.





Toinen näistä päätyy oman kotini seinälle, luultavasti se on musta...
Ohje oli Suuri Käsityö-lehdessä numero 5/2017

Pellavasydämen Mervi








maanantai 10. heinäkuuta 2017

Erikoinen toimeksianto

Perjantaina iltapäivällä minulle soitti asiakas, joka ensi sanoikseen pahoitteli olevansa kovasti viime tingassa. (Ja minähän ymmärin oikein hyvin, sillä itse teen KAIKEN vasta viimetingassa) "Olisiko mitenkään mahdollista, että voisitte valmistaa kunniamerkkityynyn?" Siis minkä?!  Lisäksi työn pitäisi olla huomenna, lauantaina, valmis. Tottakai minä lupasin, vaikken ole ikinä kuullutkaan moisesta tyynystä. Sen verran tiesin kunniamerkeistä hautajaisissa, että Presidentti Koiviston hautajaisissa kunniamerkit oli kiinnitetty tauluun, jota kuljetettiin arkun edellä.

Meillä alkoi kankaan metsästys. Ihan hassua, ettei koko kaupungista meinannut löytyä mustaa samettia. Kävin läpi omat vaatteenikin, josko löytyisi samettimekko, minkä voisi pilkkoa. Ei löytynyt. Lopulta kollega löysi kaapistaan pienen palan sopivaa. Mitäpä sitä ei yrittäjä tekisi palvellakseen asiakkaansa hyvin...

Illalla kahdeksan aikaan tyytyväinen asiakas tuli hakemaan valmiin tyynyn. (Koska putiikkini on kotimme yhteydessä, meille pääsee aina ovikelloa soittamalla) Asiakas oli tyytyväinen ja kiitollinen.

Jokainen ompelija tietää, että "sen ensimmäisen kappaleen" tekeminen vie paljon aikaa: pitää suunnitella, mittailla ja mahdollisesti tehdä koekappale. Niin tässäkin. Ensin ajattelin täyttää mustan sisustyynyn superlonrouheella. Sitten löysin tuollaista superlonlevyä, josta ompelin tyynyn, minkä sisälle sisätyynyn laitoin. Mutta tästä tuli liian pullea, kunniamerkit eivät pysyneet ojennuksessa. Siis purkamaan....


Superlonin ompeleminenhan ei onnistu tavanomaisesti. Onnekseni olin ostanut TEFLON -PAININJALAN, jolla nihkeäkin materiaali on helppo yhdistää. Nahan ompelussa myös teflon-jalka on välttämätön.



Loppujen lopuksi tyynyyn ei tarvittu kuin tuo superlonlevy ja ihan hiukan rouhetta sen sisälle. Ja päällimmäiseksi sileää samettia. Näin tyynystä tuli pikemminkin "lommolla oleva", jossa merkit pysyvät hyvin.





Kunniamerkkien käyttö on tarkoin määritelty. Netistä en löytänyt yhtä ainutta kuvaa, mutta yhdessä asiakkaan kanssa suunnittelimme koon siten, että merkkien reunoille jää tyhjää tilaa. Merkit oli yhdistetty rautaiseen "hakaneulaan", jolla se kiinnitetään puvun rintapieleen - ja tässä viimeisessä käytössään - tyynyyn. Käsittääkseni joillakin hautaustoimistoilla on lainattavissa tällainen tyyny. Väriltään sen kuuluu olla tumma, tummansininen ainakin on jollain ollut käytössä. Tarjosin asiakkaalleni mustaa silkkiä ja fleeceä, mutta hän halusi ehdottomasti mustan sametin.

Ymmärsin niin, että tämä tyyny asetetaan samaan muistopöytään, missä on valokuva ja kynttilä.
Joka päivä voi oppia uutta.

Pellavasydämen Mervi

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Ostaisinko verkkokaupasta?

On tuo facebook monella tapaa jännä foorumi. Emme ehkä osaa kuvitellakaan miten laajalle se lonkeronsa ulottaa ja vieläpä reaaliaikaisesti. Se tietää, jos käyn kurkkaamassa jotain nettisivustoa ja esittelee hetikohta minulle muitakin samantyyppisiä sivustoja. Kävin ihmettelemässä jotain erityisen halpaa ulkomaista verkkokauppaa ja nyt sivuni täyttyy vastaavanlaisista mainoksista. Jossain kaupassa kävin muutaman laukun klikkaamassa ostoskoriin, mutta lopullinen ostopäätös jäi tekemättä. Kuvat noissa mainoksissa ovat hienoja ja houkuttelevia, tuotteet näyttävät ennennäkemättömiltä ja tooooosi edullisilta. Ei välttämättä halvoilta siinä mielessä, että kuva kertoisi niiden olevan huonolaatuisia, mutta hinnat ovat murto-osa totutusta.

Kuulun n. sataan eri facebook-ryhmään ja yksi niistä on "Plussakokoisten naisten muoti ja kauneus" -ryhmä. Se ei ole myyntiryhmä, mutta silloin tällöin joku esittelee tekemiään löytöjä ja toinen taas kyselee, että mistähän löytyisi vaikkapa isojen tyttöjen uikkareita. Tänä kesänä on useampikin ryhmäläinen kokeillut näiden ulkolaisten verkkokauppojen halpistuotteita. Jäin pohtimaan asiaa sekä ostajan että myyjän näkökulmasta.

Eniten minua puhutteli erään ryhmäläisen kommentti kiinalaisten tuotteiden alkuperästä. Kuulemma tuotekuvat on napattu amerikkalaisten verkkokauppojen sivuilta ja sitten on yritetty tehdä samanlainen tuote halvalla. Hänen kokemuksensa oli se, että 3/10 ostoksista on ok ja loput on kelvotonta, jota ei kehtaa edes kirpputorilla myydä.

Voiko enää eettisesti huonompaa valintaa olla?

1) Jos tuotteet ovat piraatteja eli kopioita, on se vastoin kaikkia tekijänoikeussääntöjä. Ja jos vielä kuvatkin on varastettuja, ei se voi olla hyväksyttävää. Näin toimien "syödään leipää toisen suusta" eli tuotteen suunnittelija, alkuperäinen valmistaja ja valokuvaaja jäävät nuolemaan näppejään.
2) Toisekseen tuotteiden valmistus on - kuten varmaan jokainen valveutunut kuluttaja tietää - epäinhimillistä. Isoissa tehtaissa huonosti palkatut naiset, tai pahimmassa tapauksessa lapset, valmistavat tuotteita kelvottomissa olosuhteissa. Tällä viikolla viimeksi kerrottiin bangladeshilaisessa tehtaassa riehuneesta tulipalosta, jossa kuoli työläisnaisia. Senkin tehtaan tuotteita me ostamme.
3) Kolmanneksi ostosten kuljettaminen Kiinasta kasvattaa kuuluisaa hiilijalanjälkeä. Hulluinta tässä mielessä on se, että tuote lähtetetään tänne, sovitetaan ja sitten palautetaan....
4) Neljänneksi mainitsen tuotteiden kertakäyttöisyyden. Suomessa ei saa enää tekstiilijätettä kuljettaa kaatopaikalle, mutta mihin sitten laitetaan lumppu, jota ei enää voi käyttää? Sillä sitähän nuo halpisvaatteet paljolti ovat: vetoketjut hajoaa, napit irtoaa, saumat ratkeaa, kangas ei kestä jne...

Tarpeeksi syitä?

On, ainakin minulle.
5) Ja sitten vielä se omakohtainen - ehkä suurin - syy. Näin ostamalla tuhoamme oman teollisuutemme ja saamme loppumaan kivijalkamyymälämme. Kuka enää ostaa suomalaista? Kuka ostaa kivijalkamyymälästä?

Tiedän itsekin kilpailevani verkkokauppojen kanssa. Tiedän, että moni asiakkaistanikin ostaa esim. lankoja verkkokaupasta. Ja vielä useampi sellainen, joka ei koskaan käy Pellavasydämessä. Tai poikkeaa sitten, kun tulee äkillinen tarve. Samaan tyyliin kun ruokaostokset tehdään isoissa marketeissa, mutta unohtunut hiiva ostetaan lähikaupasta.

Käsityöliikkeenä kivijalkamyymälä on kuitenkin vertaansa vailla. Ensinnäkin kohderyhmäni ovat vanhemmat naiset, jotka eivät ole sujut tietokoneitten kanssa. Ja toisaalta käsityön tekijä haluaa hiplata ostoksensa, tarkistaa värin ja materiaalin. Eikä voi vähätellä inspiraation löytämistä; myymälässä näkee valmiita tuotteita, ideoita ja ohjeita.

En ole mielestäni vähäisessäkään määrin "viherpiipertäjä", mutta yllättäen tämä asia sai minut tarttumaan aiheeseen ja tekemään omakohtaisen päätöksen: vaikka joutuisin maksamaan enemmän, uskon, että tulee sittenkin edullisemmaksi jatkaa ostosten tekemistä oman kaupungin kivijalkamyymälöistä. Nämä ajatukset purkautuivat ajatellessani lähinnä vaatteiden ostoa. Kun ostan paikallisista liikkeistä, näen tuotteen ja voin varmistua sen laadusta. Hutiostosten määrä ainakin vähenee... Aiheesta hiukan sivuun: olen päättänyt keskittyä nimenomaan oman paikkakunnan liikkeisiin, sillä esim. palautukset ja korjaukset hoituu kaikkein kätevimmin näin. Kävi ilmi, että jos kännykkä on ostettu ns. kytkykauppana, ei paikallinen firma ota sitä korjatakseen.

Olen toki itsekin tilannut Kiinasta. Tuotteita, joita ei Suomessa valmisteta. Kun ostan suoraan sieltä - ilman monia välikäsiä - voin tarjota tuotteet asiakkaalle edullisemmin. Hassua saada Kiinasta (ilman postimaksuja) pikkuruinen paketti, jossa on vaikkapa ompelukoneen jalka, jonka hinta on pari euroa. Miten tällainen kauppa voi olla kannattava kenellekkään - paitsi minulle tietysti?

Tämä kirjoitukseni on osin karrikoitua. Eikä nämä moitteet tokikaan kohdistu kaikkiin verkkokauppohin. Eikä tähän kysymykseen varmastikaan ole yhtä oikeaa vastausta. Mielestäni on pääasia, että asiaa pohditaan. Ja sitten tilataan Kiinasta tai ostetaan lähikaupasta, ihan miten vaan.

Pellavasydämen Mervi

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Napit pusseihin ja järjestykseen

Olin puhunut vakuumipakkauslaitteen ostamista. Mieheni löysikin sellaisen kierrätyskeskuksesta ilmaiseksi. Suhtauduin kapineeseen varauksella: että toimiiko edes... Mukana ei ollut tietystikään mitään käyttöohjetta, joten kaapin perukoille unohtui se.

Eilen sattui kohdalle avustaja, joka hallitsee laitteen käytön ja neuvoi sen minulle. Iltapäivä menikin sitten pienessä pipertämisessä, mitä hommaa normaalisti inhoan. Nyt vaan asennoiduin toisin ja äkkiä olikin napit lajiteltu omiin pussukoihinsa.

Tällainen laite:








Sain asiakkaalta paljon paljon nappeja. Hän oli saanut ne sukulaisen kaupan jäämistöstä. Jos olisin pakannut kaikki pieniin minigrip-pusseihin, olisi hommalle tullut koko lailla hintaa, kun yht'äkkiä en mistään saanut hankittua "halpis"- minigrippejä.


Avattuna laite näyttää tältä. Takaosassa on pussimateriaalia, mikä onneksi oli valmiina tässä minun ilmaisversiossani. Tiedä sitten, löydänkö samanlaisia, kun loppuu?


Tuossa keskellä on pieni musta "imuri" johonka pussi asetellaan ja se imee ilmat pois. Suuttimen edessä kulkee metallilanka, joka kuumenee ja sulattaa pussin suun kiinni.


Nyt tarvitsin ihan pieniä pusseja, joten tein ensin soiron, jonka sitten palastelin pieniksi.



Kun painaa kantta keskeltä, tapahtuu ilman poisto ja kun painaa reunoilta, muovi sulaa kiinni muodostaen pitävän sauman. Ilmaa poistettaessa palaa vihreä valo ja kuuluu hurinaa. Kun taas tekee liimauksen, syttyy punainen valo.




Ensin teen pitkän pussin koko laitteen leveydelta....


.... sitten pitkä pussi pätkitään pieniksi pussukoiksi.


Nyt minulla on iso kasa sieviä pikkupusseja ja napit lajiteltuina. Huono puoli näissä on se, ettei pussia voi aukaista ja uudelleen sulkea.


Tosi kätevää! Toinen käyttö tälle laitteelle on postituksessa. Lankakerän (tai mitä tahansa pehmeää) saa imaistua littanaksi, jolloin sen voi postittaa kirjeenä. Toki laitteen leveys asettaa rajoitteen. Kovin isoa pakettia tuolla ei saa ilmatiivistettyä eli vakuumipakattua.

Pellavasydämen Mervi


lauantai 1. heinäkuuta 2017

Kukkakuosi

Kukaan ei varmaankaan ole voinut olla huomaamatta, 
että tänä kesänä on kukkakuosit muodissa

Meillä kävi edustaja, jonka kankaat olivat kaikki kukkakuvioisia. Valitsimme viisi erilaista, mutta saimme vain kolme. En tiedä, missä kaksi pakkaa viipyy....

Mustavalkoista pitää tietysti olla ja siitä aloitimme ensimmäiseksi ompelemaan. Tämä kangas lienee polyesteriä - mitään materiaalitietoa ei kankaissa ollut, pöh! Kangas on kevyttä ja rypistymätöntä. Oikein oivallinen siis matkavaatteeksi.

Valmistimme ensimmäiseksi tunikan, jonka helmaan leikkasimme sivuille liehukkeet. Oikein näyttää naiselliselta ja jopa juhlalliselta. Tätä tunikaa voi käyttää valkoisen tai mustan puseron kanssa, mutta myös ilman puseroa, sillä tässä yksittäiskappaleessa kädentiet ovat niin "tiukat" ettei rintaliivit näy.

Koska tätä kangasta on rajallinen määrä, emme leikkaa sitä valmiiksi tunikoiksi, vaan teemme sitä mukaa kun tilataan, jotta asiakas saa juuri oikean kokoisen ja haluamansa mallisen. Mekon tai tunikan, suorahelmaisen tai tällaisen liehuhelmaisen.


 Myymme tätä myös kankaana, 10 euroa/metri. Valmis tunika maksaa 60 euroa.

Pellavasydämen Mervi