keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Paljon puhetta hinnoittelusta

Olen saanut sapiskaa! Minua on hyväntahtoisesti moitittu tuotteitteni liian alhaisesta hinnoittelusta. Vaarana on kuulemma toisten ompelijoiden hintojen polkeminen ja se, että joudun laittamaan lapun luukulle tai hakemaan lisätöitä muualta.

Juuri näin se taitaa olla? Vaikka minua on kuinka opetettu, kädestä pitäen näytetty kaaviot siitä, mitkä kaikki asiat hinnoitteluun vaikuttavat milläkin osuudella  ja viimeksi tietysti kirjanpitäjä pitää puhetta riittävistä katteista, silti en näytä oppivan. Siis vaikka minulla on tieto - toteutus uupuu. En millään henno kirjoittaa hintalappuun numeroa, jossa kaikki asiat on otettu huomioon.

Osuutensa on liikepaikalla. Uusikaupunki on pieni maaseutukaupunki, jossa hintataso lienee yleensäkin edullisempi eikä täällä ole totuttu kalliisiin merkkiliikkeisiin. Paljon käydään halpaketjujen tavarataloissa ja kun tällainen tavallinen kuluttaja vertaa sanotaan nyt vaikka käsinhuovutetun patakintaan hintaa halpiskaupan euroon niin valinta on selvä. Kyllä se design-tuote jää Pellavasydämen hyllyyn ja ostetaan vaikka kaksikin euron kinnasta, olkoonkin että se saattaa ensimmäisessä käytössä palaa karrelle. No, poikkeus vahvistaa säännön.

Vaikka kuinka puhutaan, että käsitöitä arvostetaan, niin kyllä sen käsityön hintaa pitää laskea, jotta kauppa syntyy. Se vaihtoehto, että design-tuote sulostuttaa putiikin hyllyä vuoden, kaksikin, ei tuo rahaa kassaan - kyllä tavaran pitää kiertää ja valikoiman vaihtua. Silloin on tietysti viisasta miettiä, onko hyllyssä oikeanlaista tuotetta tarjolla juuri tälle asiakaskunnalle?

Minulla ei ole ammattitaitoa TÄHÄN työhön, siis myyntiin ja markkinointiin. Miksi joku  tuote jää hyllyyn? Onko syynä liian korkea hinta, huono laatu, sopimaton materiaali, vai onko tuote vaan kertakaikkisesti väärä? Olen senkin huomannut, että hinnan alentaminen -50 % ei aina vaikuta. Silloin on jotain pahasti pielessä, eikö vain?

Jos olis paljon rahaa, palkkaisin jonkun "konsultin", joka tulisi tekemään tutkimusta. Sitten hän kertoisi minulle, mitä pitää muuttaa, mikä on hyvää ja mistä pitää luopua kokonaan. Ja sen jälkeen, kun mm. hinnoittelu olisi kohdallaan - simsalabim -  Pellavasydän kukoistaisi ja minusta tulisi rikas! Ohhhhoh.

Moni teistä varmaan muistaa haarukkapitsihuivitilauksen, jonka toteutin. Sen hinnoitteluun pyysin teiltä lukijoilta apua. Sain todella laajan hintahaarukan. Tähän tuotteeseen asetin hinnan tarkan harkinnan, noiden neuvojen ja järkisyiden perusteella. Siellä se huivi odottaa vieläkin putiikissa noutajaansa. Mitä teen kahdelle huiville, jonka langat ovat asiakkaan omat? Hinnoittelinko siis kuitenkin väärin?

KOTIMAISTA VAI ULKOMAISTA - TEOLLISTA VAI KÄSIN TEHTYÄ?
Olin aivan oikeassa siinä olettamuksessa, että kirjoitukseni pienestä neulakirjasta löytää sen valmistajan. Varmaan ovat auttavaiset lukijat edesauttaneet asiaa ja kirjan tekijä - vaikkakin anonyyminä - ilmoittautui. Olin väärässä ostopaikan suhteen. Minulle kirjanen vaan esiteltiin samassa yhteydessä, kuin muut käsityömessuilta tehdyt ostokset, joten luulin tai kuulin väärin. Kirjanen onkin siis ostettu verkkokaupasta ja sen hinta oli 4 euroa.

Kirjoitin siinä jutussa, että välittömästi tuli mieleeni: "Tämä ei voi olla kotimaista käsityötä!"  Mutta olin siis väärässä, kirjanen on ammatti-ihmisen Suomessa valmistama. Tästä opin erittäin tärkeän asian tuotteen hinnoittelusta. Jos hinta on "liian halpa", se antaa väärän mielikuvan. 

Hinnoittelu on vaikeaa, kaikkein vaikeinta käsityöyrittäjyydessä. Saa kommentoida.

Mervi
(joka lähtee lyhentämään kahdet miesten puuvillahousut hintaan 10 euroa, kun on kerran ennenkin tehnyt sillä samalla hinnalla)

Opetus numero 2: Mieti hinnoittelussa myös sitä, oletko valmis myymään samaan alhaiseen hintaan myös seuraavallla kerralla?

16 kommenttia:

  1. Viisaita kirjoitat. Hinnoittelu on todella vaikeaa. Ei haluaisi liian halvallakaan myydä, mutta jos laittaa sen hinnan mitä kaavioiden mukaan laskemalla saa, tavara jää kyllä myymättä. Joten olen yrittänyt löytää hinnan jotain siltä väliltä. Minä olen yrittänyt pitää tuotteet melko yksinkertaisina, ettei niiden tekemiseen menisi paljoa aikaa.
    Kiitos mielenkiintoisista postauksista:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis kiitos kannustuksesta! Välillä viisaita, välillä jotain muuta....

      Poista
  2. :)
    Anonyymi Artesaani

    VastaaPoista
  3. Aikonani tein paljon huovutettuja hattuja ja myin niitä silloin 30mk.kappale. Miulle tultiin sanomaan että poljen hintoja, ja muut jää ilman töitä. Voihan se olla niinkin, mutta periaatteni oli ja on edelleenkin, että köyhällä ja työtömällä on myös oikeus ostaa käsin huovutettuja hattuja.
    Liian moni käsityöläinen on mennyt konkurssiin kalliiden hintojen takia ja tuotteet seisoo varstossa ja vouti ovella.
    Toki käsityö on arvokasta, mutta jos esim. huovutetulla liivillä on hintaa 300euroa, ni ei sitä kyllä kukaan osta. Ei edes ne varakkaat.
    Jos tuoteen hinta on jokaisen kukkarolle,( myös työttömän ja köyhän) sopiva, tavara kiertää, rahaa tulee ja vouti pysyy poissa.
    jaksamista siulle yrittäjän polulla, miusta kirjoittelit viisaita ajatuksia.

    VastaaPoista
  4. Melkoinen pähkinä purtavaksi tuo käsitöiden hinnoittelu!
    Kiitos kuitenkin keskustelun virittämisestä, tätä mielenkiinnolla seuraten ja mukavaa päivää toivotellen :)

    VastaaPoista
  5. Kosotäti, tuollainen polkuhinnoittelu on oikeasti aivan ikävää. Jos haluat auttaa maailman köyhiä, mikset anna ilmaiseksi pois tai tee edes vaihtokauppaa? Tai pitäisit edes rehdin alennus-/poistomyynnin, silloin ihmiset ymmärtäisivät että myyt todellakin lähes vain materiaalien hinnoilla.

    Koko käsityöala kärsii polkuhinnoista. Käsityöt eivät voi kilpailla markettien masssatuotteiden kanssa hinnasta, vaan laadusta. Käsityö on nykyaikana luksustuote, josta kuuluu saada oikeudenmukainen korvaus.

    Älä ylläpidä omaa hikipajaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aivan samaa mieltä. Kosotädin kaltaiset "harrastajat" todellakin vääristävät käsityökenttää pahasti. Jokainen harrastuksinaan tekevä on yhtälailla velvollinen ilmoittamaan verottajalle tulonsa, ja jos he näin todella toimisivat, he tajuaisivat ennen pitkää, miksi materiaalin hinnalla myyminen on typerää. Myyjäisissä käsityöyrittäjä on heikoilla, kun viereisessä pöydässä harrastaja myy tekeleitään polkuhinnalla ja iloitsee hyvästä myynnistä. Jos harrastaja osaisi laskea, miten paljon hänellä on ollut kuluja, hän ymmärtäisi, ettei päivän myynti ollutkaan niin hyvä kuin kuvitteli.

      Poista
    2. Luin tätä keskustelua ehkä vuosi sitten ja nyökyttelin, että näinhän se on. Vasta jälkeenpäin tulin ajatelleeksi, että jos käsityöyrittäjä myy tuotteitaan samoissa myyjäisissä kuin harrastajat, HÄN ON VÄÄRÄSSÄ PAIKASSA. Jos haluat tuotteestasi kunnon hinnan, jolla voit elää, älä mene samoihin myyjäisiin kaiken maailman harrastajien kanssa! Harrastajilla ei ole varaa messuihin, ja heidän on vaikea saada tuotteitaan myymälöihin - pienet paikalliset käsityömyyjäiset ovat juuri heitä varten. Ammattimainen käsityöläinen luo imagoaan myös sillä, missä myy.

      Poista
  6. Kuuleppa, en mie enää pysty sairauteni takia mitään suurta tekemäänkään, jotta ihan turhaan minua moitit, kertomani tilanne tapahtui 1980 luvulla.

    VastaaPoista
  7. Kosotäti, ymmärräthän että tuo kommentti tuli joltain anonyymiltä, se ei missään tapauksessa ollut minun mielipiteeni! Mervi

    VastaaPoista
  8. Käsityöyrittäjien tilannetta helpottaisi huomattavasti se, että meidän arvonlisäveroamme laskettaisiin tuntuvasti. Aiemminhan korjausompelun alv oli 9%. Valitettavasti se vastikään nostettiin 23%:iin, vaikka oikeampi tie olisi ollut laskea muunkin käsityön alvia. Näin olisimme edes hiukan kilpailukykyisempiä teollisen tuotannon rinnalla. Meidän pikkuruisten yrittäjien merkitys ei ehkä ole valtion verotuloissa kovinkaan kummoinen, mutta suurin ansiomme onkin se, että työllistämme itse itsemme.

    VastaaPoista
  9. Hewitetääs ajatuksia kehiin tännekin..

    Usein kuullaan sanottavan, että "ei kukaan osta kalliita käsitöitä". Mutta miten asia on?

    Virkkuukoukkunen menestyy, PaaPii menestyy ja moni muu menestyy. Ja hinnat ovat monen mielestä aika kalliita. Miksi niitä sitten ostetaan?

    Tässä tullaan siihen mielenkiintoiseen asiaan mikä takuuvarmasti liittyy asiaan: tuotteen brändäys. Jokainen, joka haluaa myydä tuotteitaan kunnollisella palkalla, kannattaa opiskella hieman sitä, miten mielikuvat, yrittäjän imago jne. vaikuttavat tuotteiden myyntiin. Miksi jäädä näyttämään harrastelijalta, jos voi tehdä jotakin imagon nostattamiseksi?

    Ei tähän mitään oikotietä tietenkään ole, ja tuotteen pitää myös olla laadukas. Pelkkä ulkokuori ei riitä. Mutta olen melkeinpä satavarma, että menestyneet käsityöyrittäjät ovat miettineet paljon juuri mainontaa ja markkinointia sekä imagoasioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan totta. Listaasi lisäisin ihailemani Virkkuukoukussa-firman, jota seuratessa tunnen itseni amatööri-harrastelijaksi. Siinä puhuu koulutus ja ammattitaito. Meitä on moneksi, onneksi!

      Poista
    2. Tukin jo Susannan työhuoneen kommenttilaatikon vuodatuksellani, joten sanon vain, että saan näppylöitä harrastajien polkuhinnoista, mutta vielä enemmän ammattilaisten. Eihän asiakas maksa korkeaa hintaa, jos yrittäjä pyytää sitä anteeksi. Meidän pitäisi seisoa jämäkkänä hintojemme takana, mutta tietysti tuotteenkin täytyy sitten olla hinnan väärti, huolella ja loppuun saakka tehty. On ihan pakko vielä huomauttaa, että se on Virkkukoukkunen, ei VirkkuU... ;)

      Poista
    3. Menee jo sekaisin kaikki nuo menestyneet koukut! :D

      Poista